Voi elämä!

Maailma on täynnä tarinoita. Joskus ajattelen niinkin, että maailma on tarina. Ehkä me kaikki olemmekin fiktiota ja joku on keksinyt meidät. Siitä olen aivan varma, että tarinoiminen on ihmisen tapa jäsentää elämää ja maailmaa. Se on ihmisen tapa olla tässä maailmassa ja etsiä kontaktia toiseen ihmiseen.

Voi elämä! kirjoittajakurssien idea on hyödyntää omia elämänkokemuksia kirjoittamisessa. Keskeiseen rooliin nousevat kurssilaisten omat tarinat, niiden jakaminen ja kommentoiminen. On jokaisen kurssilaisen itse päätettävissä miten pitkälle hän haluaa tekstejään työstää. Pitäytyykö muistelemisessa, vai käyttääkö muistoja materiaalina luodessaan kaunokirjallisuutta. Todellisuuden ja fiktion välinen raja on muutenkin liukuva. Oikeastaan on niin, että kirjoittajan elämän faktat muuttuvat joka tapauksessa fiktioksi sillä samalla hetkellä kun hän alkaa purkaa kokemuksiaan paperille. Kysymys: Faktaa vai fiktiota? synnyttääkin Voi elämä kurseilla riemastuneita naurunpurskahduksia. Ja vielä enemmän hilpeyttä aiheuttaa vastaus: Totta joka sana! Aika pian nimittäin jokaiselle tulee selväksi miten mieltä kiehtovasti totuus ja sepittäminen kiertyvät yhteen. Kirjailijan tehtävänä onkin valehdella jotta totuus tulisi julki

Vedän tällä hetkellä kurssia Turun työväenopistossa ja Mikaelin seurakunnassa pyörii johdollani kirjoittajapiiri. Heitän keikkaa myös Turun taideakatemian lisäkoulutuksessa.

Ota yhteyttä jos haluat, että kotipaikkakunnallasi järjestettäisiin Voi elämä! kirjoittajakurssi. Luontevia yhteistyötahoja ovat kansalaisopistot, työväenopistot ja kansanopistot.